Filosofisen tiedekunnan kevään promootiossa vihitään nuorten maistereiden ja tohtoreiden sekä riemumaistereiden ja -tohtoreiden ohella myös 13 kunniatohtoria. Nämä omilla tieteenaloillaan ja kulttuuri- sekä yhteiskunnallisessa elämässä ansioituneet henkilöt ovat keskeinen osa tiedekunnan promootiota ja sen historiaa. Ensimmäiset kunniatohtorit vihittiin yliopiston 200-vuotisjuhlavuonna 1840.
Promootio kuuluu yliopiston alkuperäisten riittien ja juhlien joukkoon, jonka aikana juhlitaan tutkintonsa suorittaneita, siirtymistä ylioppilaista maistereiksi ja väitöskirjan tekijöistä tohtoreiksi. Tässä teatteria ja leikkiä yhdistävässä juhlallisuudessa pukeutumisella ja sen mukanaan tuomalla visuaalisuudella, värien leikillä, on tärkeä osa: aktissa ja sen jälkeen promovoitavat pukeutuvat ainoastaan mustaan tai valkoiseen.
Tammikuun kääntyessä helmikuuksi on samalla promootiokanslia päässyt avaamaan ovensa promovendeille ja muille promootiosta kiinnostuneille. Innokkaimmat ja uteliaimmat ovatkin jo käyneet kääntymässä Porthanian toisen kerroksen huoneella 221, mikä piristää mukavasti kanslistin päivää. Olen siis Tapani Tamminen, filosofisen tiedekunnan promootion kanslisti.
Promootioaktissa promovoidut saavat oikeuden käyttää akateemisen arvonsa merkkejä: tohtorinhattua ja
-miekkaa, maisterinseppelettä ja -sormusta. Onko hattu vain taikatemppuja varten ja laakeriseppele maustamistarkoituksiin vai mistä niissä oikein on kyse, mistä niiden juuret juontavat? Vaikka jokainen meistä liittää arvonmerkkeihin omat merkityksensä ja muistonsa, liittyy niihin myös yleistä symboliikkaa.
Näin marraskuun pimenevinä iltapäivinä promootioakti häämöttää etäisenä kalenterimerkintänä vasta puolen vuoden päässä. Niin on myös promootiotoimikunnalla, vaikka se on aloittanut tunnelmaan virittäytymisen jo yhdeksisen kuukautta sitten. Suurelle osalle tuleva promootio kuitenkin realisoitui vasta viime viikolla yliopiston kirjekuoren sujahtaessa postiluukusta sisään. Toisilla tämä värikäs kutsukortti antaa odottaa vielä todistuskansion avaamiseen asti.
Ilmoittautumisen yhteydessä kaikkia promovendeja pyydetään antamaan itsestään huomattavan paljon tietoja. Kysymykset voivat yllättää, sillä tietoja kysytään ylioppilaaksitulovuodesta väitöskirjan tai pro gradu -tutkielman otsikkoon ja vanhempien nimistä ulkomaisten opintomatkojen ajankohtiin. Miksi ihmeessä?
Vaikka promootion kulkua määrittävät useat perinteet ja rituaalit, ajan henki ja tunnelma sekä uudet tuulet ovat aina lyöneet leimansa promootiojuhlaan:
Ensimmäinen naispromovendi, Emma Irene Åström, osallistui promootioon vuonna 1882; muodikkaat tanssiaiset tulivat mukaan promootion viralliseen ohjlemaan 1800-luvulla; 1940-luvun lopulla kandidaatit eivät yrityksistä huolimatta saaneet järjestää promootiota; talvi- ja jatkosodan jälkeinen promootioinnostus lopahti 1970-luvulla ja promovoitavien lukumäärä romahti, osallistumista harkittiin tarkkaan ja esillä oli pelko siitä, että kulkueita saatettaisiin kivittää; 1980-luvulle tultaessa pelko haihtui ja promootion vetovoima lähti uudelleen kasvuun vaurastuneessa maassa; vuonna 2007 jumalanpalveluksen rinnalla päätettiin järjestään tunnustukseton tilaisuus.
Promootiojärjestelyt vaativat toki aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta on niihin osattu suhtautua myös oikeanlaisella tehokkuudella, ja vuoden 1919 promootion järjestelyt saatiinkin hoidettua muutamassa viikossa pula-ajan keskellä. Nopeuteen saattoi vaikuttaa promootiopäivällisten jälkeisenä yönä voimaan astunut kieltolaki, joka myös antoi juhlinnalle oman säväyksensä.
Tervetuloa seuraamaan promootiotoimikunnan blogia! Minä olen Mari, promootion gratista eli toimikunnan puheenjohtaja. Tässä blogikirjoituksessa kerron miten päädyin mukaan promootioon ja mitä toimikuntamme on jo ehtinyt tehdä.
Lue lisää
